lauantai 30. huhtikuuta 2016

Ihanaisia Dumle-munkkeja

Mun rakas ystävä oli meillä pitkästä aikaa kylässä. Musta on kiva tehä kaikkee hyvää, kun saan tän spessu vieraan meille kylään :)
Vierailu ajankohta tuli sopivasti ruoka-aikaan niin tein meille lasagnee. Oon siinä yleensä tosi huono, mut nyt onnistu vihdoin ja viimein. Tein sen ekaa kertaa kananpojan jauhelihaan. Jälkkäriks syötiinkin ystävän tuomaa porkkanakakkuu. Mä rakastan porkkanakakkuu yli kaiken!


Hyvän ystävän seurassa aika menee ku siivillä ja juteltavaa oli enemmän kun tarpeeks. Tuli puhe vappu simasta ja munkeista niin bongasinki ohjeen Dumle-munkeista. Ohje löytyy täältä Lähetin J:n kauppaan hakee öljyy ja Dumleja. Ei, kun tekemään. Mä en tehny viime vappuna ollenkaan munkkeja ku edellisen vuoden munkit oli pelkkii raakoja palleroita...



Kun paistoaika rupes lähenee nii tajusin ettei meillä oo vieläkään sitä reikäkauhaa. Normi kauhaan jää hirveet kasat öljyy ja sit se onki siel sokerissa. Mutta hätä ei ollu tämän näköinen! Mun ihana händimän tuunas meille reikäkauhan! Ja toimi paremmin ku hyvin :D



Munkit onnistu tällä kertaa paremmin, kun hyvin. Pelkäsin koko ajan, et ne on pelkkää taikinaa sisältä. En oo ikinä syöny noin hyvii ite tehtyjä munkkeja! Ja ne oli sopivan pienii, että niitä tuli syötyy ku huomaamatta joku viis! :D

Teettekö te itse munkkeja ja simaa? Me taidetaan tällä kertaa tyytyä kaupan simaan :)
Oikein hyvää vappua kaikille!
-S

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pekaanipähkinät on pop!

Oon jo pidempään seurannut tämmöstä karkkipäivä-blogia, mistä tulee mulle joka lauantai aina karkkipäivä-ohje. Ohjeet on superterveellisii ja luonnollisesti makeutettuja. Useemmat ohjeet sisältää semmosii aineksii mitä en normisti käytä (esim. kookosöljy) niin oon jättäny ne suosiolla omaan arvoonsa. Parii ohjetta oon testannu (mansikkaremmit ei oikee skulannu) ja tää ohje on noussu mun ihan ehdottomaks suosikiks, kanelihuurretut pekaanipähkinät. Ohje on simppeli ja siihen ei tuu ku 4 ainesosaa. Oon monesti lukenu kanelin sisältämästä kumariinista, joka on myrkyllistä niin oon siirtyny Ceylon-kaneliin, joka sisältää kumariinia huomattavasti vähemmän. Ceylon-kaneli ei oo niin voimakkaan makusta/hajusta, kun tää "normi" kaneli, mutta ajaa loistavasti asiansa. Jos mietitte mistä sitä löytää nii ite bongasin tän hifistely kanelin Prismasta.


Alkuperänen ohje oli puolikas mun määrästä, mutta rupesin ahneeks ja tein kaksinkertasen annoksen. Vaniljajauhetta mulla ei oo niin laitoin perus vaniljasokerii. Haastavinta ainakin mulle oli pähkinöitten paahtaminen ja etten polta vaahterasiirappia pohjaan. Oon tehny näitä kolme kertaa ja ekalla kerralla tuloksena oli vaan musta pähkinäklöntti ja pienoinen käry keittiössä. Pannu on siis syytä pitää todellakin pienellä. Sitten kun ne onnistuu niin avot! Hävii kyllä aika äkäseen. Mun mielestä pekaanipähkinät ja vaahterasiirappi on kuin luodut toisilleen! Tarkemman ohjeen ja työvaiheet löydät täältä ja ton linkin kautta pääsee paremmin tutustumaan näihin muihinkin karkkipäivä-ohjeisiin.


Pikku apina päätti syödä vähän Frozen-muroja ja tuli siihen tulokseen, että ne maistuu varmasti paremmalta, kun ne kaataa eka matolle. Ei muuta kun siivous hommii.


-S

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Onnen kyyneleitä

Milloin olet viimeksi itkenyt onnesta? Itse liikutun todella herkästi, mutta lähinnä romanttisista elokuvista. Poikkeuksiakin löytyy. Toissakesänä tuli tippa jos toinenkin linssiin, kun tätini meni naimisiin.
Liikutuin kyyneliin myös nyt viikonloppuna. Harras toive on vihdoinkin toteutumassa. Olen niin pakahtumassa onnesta, että en pysty pitää sitä sisälläni (tai tietysti pidän sen sisälläni seuraavat melkein 9kk) ja vannoin ja vakuutin, ettei kerrota tästä asiasta kenellekkään vielä aikoihin. Toisin kumminkin kävi :) <3
Meinasin pimittää tätä blogi postausta vielä muutaman kuukauden. Mutta en tahdo! Haluan jakaa tämän onnen koko maailman kanssa! Puolen vuoden odotus on vihdoin päättynyt ja toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti <3

-S

Vähän jännempi pyöräretki

Mentiin viikonloppuna porukalla pyöräilee/kävelee, kun ei ollu oikein jaksanu homehtuu sisällä ja Tintti vinku koko päivän, että tahtoo pyöräilee.


Ollaan asuttu tällä paikkakunnalla jo yli 4 vuotta, mutta siltikään ei tiedetä/tunneta kaikkii osa-aluita tästä mestasta. Löydettiinki matkan varrella monia kivitalojen raatoja ja erilaisia kivi kasoja. Oon usein ajatellu, ettei historia kauheesti kiinnosta, mutta olisi kyllä kiva tietää noista taloista, että millon ne on rakennettu, ketä niissä on asunu ja kuinka vanhoja ne on?






Löydettiin myös lentokenttä! En ees tienny, että täällä on sellanen! J totes, että mäkin haluun tollasen koneen. Ihan heti.




Kaiken kaikkiaan meiän "pieni" kävely reissu kesti yli kolme tuntia ja loppuvaiheessa A oli ihan hermoraunion partaalla. Onneks ei ollu ihan kauheen pitkä matka kotiin, kun se sai ne huutoraivarit. Oli kyllä tosi hyvä ulkoilu reitti. Mentiin pitkin metsii eikä jossain vaiheessa ollu mitään hajuu missä me oltiin. Parhaimmat lenkkipolut löytyy, kun niitä ei lähe ettimään.


-S




perjantai 22. huhtikuuta 2016

Offline

Meillä katotaan ihan liian paljon telkkaria, pelataan puhelimella tai roikutaan netissä/ somessa. Joten ajattelin sitten eilen aamulla, että tää päivä pyhitetään offlinelle! Miten meni? Nooh.. Hyvin ja huonosti.
Aamulla Tintti ei kattonu piirettyjä tai pelannu puhelimella, vaikka kovasti halus. Selitin, että tänään on semmonen päivä, että tehään kaikkee muuta. Syötiin normisti aamupalat, käytii suihkussa, ja leikittiin Tintin uutta lemppari leikkii  "Karhu nukkuu". Kiitti tästä systeri. Ulkona oli vihdoinki hyvä ilma nii mentii päiväruuan jälkeen ulos. Ihan hyvin meni tähän mennessä, mutta houkutus kävi liian suureksi ja tuli tsekattuu sähköposti siinä hiekkalaatikon reunalla.


Yleensä kun oon vieny Tintin kerhoon A menee päikkäreille ja mä jumittaudun koneelle tai telkkarin eteen. Nyt telkkari pysyi kiinni samoin kone ja menin itekki ottaa pikku nokoset. Okei, pläräsin ihan hetken Facebookia..


Tintin kerhon jälkeen mentiinkin suoraan kattoo J:n kummityttöä. Ajomatkalla Tintti pelasi hetken mun puhelimella. Hups. Perillä keskityttiin aikalailla tähän ihanaan pieneen tyttöön. J:llekkin tuli ihan tippa linssiin. Oli kyllä syötävän suloinen pieni prinsessa! Hirveästi onnea vielä kerran tyttösen vanhemmille <3


Kotiin kun palattiin niin telkkari meni päälle ja Facebook lauloi. Pitihän se nyt Salkkarit kattoa.
Täytyisi ottaa useammin tavaksi pistää elektroniikka sammuksiin, kirjautua ulos somesta ja keskittyä tärkeämpiin asioihin. Varsinkin illalla ennen nukkumaan menoa. Monessa paikassa on ollut kirjoitusta siitä kuinka puhelimesta tuleva sinivalo haittaa nukahtamista. Sitä ei vain ota turhan tosissaan ja helppoa se on sängyssä maatessa tsekata ne uusimmat päivitykset. Skarpataan yhdessä.


-S

maanantai 18. huhtikuuta 2016

(Lapsi)messuja ja (lapsi)mietteitä

Sunnuntaina oltiin messuilemassa ja ensimmäistä kertaa sain blogipassin niin tunsin itteni ihan julkkikseks! :D


Nähtävää oli tosin paljon, mutta parhaiten jäi mieleen Pikkustoori. Aivan ihania sisustustauluja lapsille, kertoen samalla taulun tarinan. Sisustus on muutenkin niin lähellä sydäntä, että tää kolahti ja kovaa. Taiteilija Hanna Puntila oli ihmisenä tosi lämmin ja omistautunu. Oli mukavaa jutella Hannan kanssa ja kuulla siitä miten hän lähti tavoittelemaan sitä omaa unelmaansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. On uskomatonta miten jollain on tommonen talentti. Olen kade ;) Hannan verkkokaupaan pääset tästä pikkustoori Käykää tykkäämässä myös hänen fb-sivusta.





Oltiin tosiaan liikenteessä ilman lapsia ja olihan se helppoa, kun ei tarvinnut olla vahtimassa ettei kukaan karkaa kärryistä, kiukuttele kaikesta tai ole syömässä mitään epämääräistä. Silti ajateltiin, että tytöt olis tykänny noista messuista ja ens vuonna otetaan ne mukaan.
Sehän ei ole mikään salaisuus, että meidän lapsiluku ei ole vielä täynnä. Tänä aamuna, kun sisko tuli käymään aamuteellä ja meillä oli ihan järkyttävä hulabaloo meneillä, vaikka oltiin oltu vasta kaksi tuntia hereillä, niin sisko kysy, että "Vieläkö haluut sen kolmannen?" Tää päivä on ollut yhtä koettelumusta ja kärsimystä, kun Tintti on koetellut rajojaan (ja mun hermoja) ihan todenteolla. A huutaa omaa pahaa mieltään ja väsymystä niin kyllä sitä väkisinkin miettii, että "Voi jumaliste!"



 Aina ei todellakaan ole helppoo. Huudetaan, paiskotaan ovia ja tavaroita, kiusataan, sotketaan... Listaa vois jatkaa loputtomiin. Rakastan noita mun pieniä apinoita niin paljon, että sydämeen sattuu.  Maailmassa on niin paljon pahaa, että välillä haluaisin kasvattaa tytöt omassa pienessä kuplassa, että saisin pidettyä heidät turvassa. (Sillä tavallahan ne psykopaatit syntyy :D )



Ehdottomasti haluan sen uuden valvottamaan, sotkemaan ja loppupeleissä kiusaamaan siskojaan. Sekään asia ei ole itsestään selvyys. Kuukaudesta toiseen haave siirtyy ja joutuu nielemään pettymyksen uudelleen ja uudelleen. Ympärillä tapahtuvat raskautumiset (varsinkin vahingossa) saavat verenpaineen nousemaan ja siitä huomaa miten kovasti tahtoisi sen asian osuvan omalle kohdalle. Kun joku mainitsee, että on vauvakuumetta niin helposti sanotaan, että ota nämä Pirkko-Petterit hoitoon niin vauvakuume häviää. Ei se ihan niin mustavalkoista ole. Et pysty kiintymään viikonlopun hoidossa oleviin Pirkko-Pettereihin samalla tavalla kuin omaan. Silloin, kun siskoni sai ensimmäiset lapsensa sanoin usein, etten ikinä halua omia lapsia tai lapset ovat kivoja niin kauan kun eivät ole omia. Nyt tilanne on hieman toinen. Sydämessäni olisi vielä niin paljon rakkautta jaettavaksi.
-S

lauantai 16. huhtikuuta 2016

6. hääpäivä

Mulla ja J:llä oli kuudes hääpäivä Perjantaina. Kauheesti oli suunnitelmii, että mitä tehtäis, koska meillä oli tiedossa lapsi vapaa viikonloppu, J:n sisko otti pikku missit yökylään. Päätettiin lähtee käymään Hangossa kiertelee kaupunkia ja  syömään. Matkan varrella poikettiin muutamalla kirppiksellä.



Arkkitehtuurisesti Hanko oli tosi kaunis kaupunki. Kumpikaan ei ollu aikasemmin käyny niin käveltiin pitkin keskustaa ja etittiin samalla jotain hyvää ruokapaikkaa. Harmi ettei kukaan ollu kertonu (kun vasta jälkikäteen), että Hanko on täysin kesäkaupunki joten kaikki paikat oli KIINNI! Ja keskuta oli ihan autio!










Loppupeleissä käytiin S-marketissa ja haetiin juotavaa, kolmio-leivät ja Rocky Road-"kakkua". Meillä ei tosin ollu mitään millä sen ois leikannu niin J vähän hyödynsi työkaluja. Hätä se keinot keksii :D



Lähettiin ajelee kohti Vantaan Flamingoa, että päästään johonki ruokamestaan mikä on takuuvarmasti hyvä. Molemmilla kauhee nälkä nii ei viittitty lähee arvailee oisko vierus kunnissa jotain hyvää mestaa. Chigo'sissa oli hyvät ja täyttävät ruuat.



Mä olin kylmettäny itteni siellä Hangossa ihan kokonaan, että palelin vaan loppuillan.  Siellä kävi koko ajan kylmä tuuli ja mulla oli ihan selkeesti liian vähän päällä. Oli luksusta päästä omaan sänkyyn lämpimään. Tää hääpäivä ei menny ihan suunnitelmien mukaan, mutta saatiinpa nauttia toistemme seurasta ja opittiin, että Hankoon mennään kesällä!
-S